maanantai 11. lokakuuta 2010

Huivien maailma

Uuh, mikä ihana asuste huivi onkaan!

Huiville keksii tuhat ja yksi käyttöä, sen voi kietoa kaulalle eri tavoin, se lämmittää syksyn ja talven viimoissa, sillä voi peittää päänsä, vyötäröllä se antaa ilmettä löysemmällekin asulle, rennosti kädessäkin se näyttää hyvältä.


Huivilla saa ilmettä asuun kuin asuun.
Voit pukea ylle jotakin, missä ehkä värit eivät ole aivan "sinun" värejäsi, kunhan huivi on lähinnä kasvojasi.
Tai voit yhdistää oudompiakin väriyhdistelmiä, kunhan huivi toistaa värejä vaikka punaisista sukkahousuista vihreää mekkoa vasten. Villiä, mutta toimivaa.

Vaatekaappikin kiittää, sillä huiveja voi omistaa hurjan paljon ennenkuin ne oikeasti vievät tilaa.

Huivien maailmaan kuuluu myös maailmalla suositut sarongit, joille löytyy vinha määrä käyttötarkoituksia. Alkaen perinteisestä käytöstä temppelialueilla, jatkaen erilaisten solmujen kautta hameena/mekkona ja loppuen pyyhkeenä rannalla.

minä lainasarongissa
aito temppelisaronki 

Miten sinä käytät huivia?

Myöhäinen syntymäpäivälahjani

Asun niin harmillisen kaukana vanhoista ystävistäni, että tapaamme harvemmin, paljon harvemmin, kuin entisaikaan, kun elin vielä mantereella.
Mutta mitäpä tuo haittaa, sillä todellinen ystävyys ei katoa välimatkoista mihinkään!
Ystävättäreni, tuo rakkahin outolintu, tuli viikonlopuksi metsästämään sieniä tänne meille ja viettämään minun syyskuun alun ja hänen lokakuun alun synttäreitä.
Miten ihanasti ystävä voikaan yllättää, tuoda lahjana JUSTIINSA sellaista, mitä halusin, vaikken kyllä tiennyt sellaista olevan olemassakaan.

Minusta on hauskaa tehdä itse saippuaa, ensinnäkin se tuntuu jännittävältä ja kemistiseltä, vähän sellaisen hullun tiedemiehen ja leipurin sekoitukselta, toiseksi pidän siitä, että tiedän tasan tarkalleen mitä ainesosia saippuani sisältää, siinä todellakin on vain luonnonmukaisia raaka-aineita.
On kiinnostavaa kokeilla erilaisia sekoituksia ja tuoksuja, siten voin seurata mielitekojani.
Saippuoiden paketointikin on kivaa ja lahjoa sukua ja tuttuja omatekoisilla paketeilla.

Omenantuoksua ja vihreää väriä ja luffa:
näistä saadaan aikaan omenasaippuoita, joilla on pesusienisydän.

Mutta nuo leimasimet! Kertakaikkiaan verraton idea! Sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan.

Hii, että mulle tulee lystiä!

perjantai 8. lokakuuta 2010

Laukkujen elämä rinnallani

Joku rakastaa kenkiä, toinen laukkuja, kolmas molempia.
Minun sydämeni palaa hameille ja huiveille, laukkuja unohtamatta.

Kaikilta matkoiltani olen tuonut huiveja ja ainakin yhden laukun, joskus pakottavaan tarpeeseen, kuten Gambiassa kangaskaupassa käynnin jälkeen suuri, tilava kassi tai omien unelmien täyttämiseen, kuten Brasilian markkinoilta tuotu nahkainen reppu, jota ilman en viikonloppuretkiä enää tee.


omaa laukkuarsenaaliani: käsveska, viikonloppureppu ja TEC-räsykassi


Haluan laukultani pieniä lokeroita, isoja lokeroita ja kestävyyttä. Luonnollista ulkonäköä. Siksi vaalin nahkaa lempilaukkumateriaalina, juuri muita en enää osta. Minulla on tallessa kaikki nahkaiset laukkuni jo kouluajoilta.
Nahkaisen kassin saadakseen, pitää siihen uhrata riittävästi rahaa, joten se ei koskaan ole hetken huumaa tai impulssiostos.

Laukussani kulkee koko maallinen omaisuuteni, on pelkkä sanonta, mutta omalla kohdalla niin pelottavan totta.
Kannan mukanani normaalien lompakon, kännykän ja avaimien lisäksi mm. kalenteri, muistivihko, pari-kolme kynää, huulirasvaa, kännykän laturi, muistitikkuja omaan ja firman käyttöön, pussillinen riimukiviä ja suitsuketikkuja, pussukkaa, jossa on terveyssiteitä, kookosöljyä kosteuttajaksi, hammasharja, peili, puuteri, ripsiväri, laastareita, päänsärkypillereitä, pinsetit, punkkipihdit, neulaa, lankaa ja kampa. On myös monitoimityökalu (veitsien ja sen sellaisen lisäksi siinä on viinipullonavaaja!) ja taskulamppu. Usein myös kirja, yleensä onneksi pokkari. On lautta-aikataulua ja suolapähkinöitä.
Ja tätä arsenaalia tulee laahattua mukana päivittäin!

Eikä tuo vielä riitä. Usein käsilaukun rinnalla kulkee kori, ruokakauppaa varten tai kuljettaen eväitä kotoa työpaikalle tai niitä monia kirjoja, joita ilman ei voi selvitä tätä päivää tai huomistakaan!

Eipä naisen elämä olekaan niin helppoa, mutta väliäkö hällä, kunhan kaiken saa kantaa siinä ihanassa ja kauniissa ja toimivassa kassissa. Joka on mieluiten kasviparkittua nahkaa. Koska kromiparkittu saastuttaa luontoa.