perjantai 8. lokakuuta 2010

Laukkujen elämä rinnallani

Joku rakastaa kenkiä, toinen laukkuja, kolmas molempia.
Minun sydämeni palaa hameille ja huiveille, laukkuja unohtamatta.

Kaikilta matkoiltani olen tuonut huiveja ja ainakin yhden laukun, joskus pakottavaan tarpeeseen, kuten Gambiassa kangaskaupassa käynnin jälkeen suuri, tilava kassi tai omien unelmien täyttämiseen, kuten Brasilian markkinoilta tuotu nahkainen reppu, jota ilman en viikonloppuretkiä enää tee.


omaa laukkuarsenaaliani: käsveska, viikonloppureppu ja TEC-räsykassi


Haluan laukultani pieniä lokeroita, isoja lokeroita ja kestävyyttä. Luonnollista ulkonäköä. Siksi vaalin nahkaa lempilaukkumateriaalina, juuri muita en enää osta. Minulla on tallessa kaikki nahkaiset laukkuni jo kouluajoilta.
Nahkaisen kassin saadakseen, pitää siihen uhrata riittävästi rahaa, joten se ei koskaan ole hetken huumaa tai impulssiostos.

Laukussani kulkee koko maallinen omaisuuteni, on pelkkä sanonta, mutta omalla kohdalla niin pelottavan totta.
Kannan mukanani normaalien lompakon, kännykän ja avaimien lisäksi mm. kalenteri, muistivihko, pari-kolme kynää, huulirasvaa, kännykän laturi, muistitikkuja omaan ja firman käyttöön, pussillinen riimukiviä ja suitsuketikkuja, pussukkaa, jossa on terveyssiteitä, kookosöljyä kosteuttajaksi, hammasharja, peili, puuteri, ripsiväri, laastareita, päänsärkypillereitä, pinsetit, punkkipihdit, neulaa, lankaa ja kampa. On myös monitoimityökalu (veitsien ja sen sellaisen lisäksi siinä on viinipullonavaaja!) ja taskulamppu. Usein myös kirja, yleensä onneksi pokkari. On lautta-aikataulua ja suolapähkinöitä.
Ja tätä arsenaalia tulee laahattua mukana päivittäin!

Eikä tuo vielä riitä. Usein käsilaukun rinnalla kulkee kori, ruokakauppaa varten tai kuljettaen eväitä kotoa työpaikalle tai niitä monia kirjoja, joita ilman ei voi selvitä tätä päivää tai huomistakaan!

Eipä naisen elämä olekaan niin helppoa, mutta väliäkö hällä, kunhan kaiken saa kantaa siinä ihanassa ja kauniissa ja toimivassa kassissa. Joka on mieluiten kasviparkittua nahkaa. Koska kromiparkittu saastuttaa luontoa.









2 kommenttia:

  1. Laukku on naisen paras ystävä :-) ...no,lähes...
    Itse haaveilen parhaillaan käsilaukusta joka on valmistettu vanhasta jauhosäkistä =)
    Niin, ja onnea uudelle blogille! Laitanpa sen omiin suosikkeihini...
    T.Terhi

    VastaaPoista